Sipoonkorpi Trail 21.4.2018

Tämän kevään ensimmäinen virallinen polkujuoksutapahtuma juostiin viikko sitten lauantaina Sipoonkorvessa. Ilmoittauduin tähän tapahtumaan jo monta kuukautta sitten, koska ajattelin, että se on ajallisesti loistavassa kohtaa KK:ta ajatellen.

Pitkän aikaa kuvittelin lähteväni matkaan yksin. Tiesin, että meidän FMR:n WhatsApp juoksuporukasta Ässä oli lähdössä juoksemaan, mutta hän on sellainen pikakiitäjä, että tiedostin kyllä etten hänestä saisi seuraa matkalle. Ihan viimeisten päivien aikana Niina sitten päättikin lähteä mun ilokseni myös juoksemaan. Ässän lisäksi myös Ällä (molemmat ovat oikeasti Katreja, joten heidät täytyy erotella sukunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan) lähti mukaan. Niinaa lukuunottamatta ollaan kaikki lähdössä KK:lle, joten harjoitusmielessä kaikki taisivat olla liikenteessä.

20180421_171448.jpg20180421_102310-1.jpg

Mä lähdin aamusta kahdeksan maissa ajamaan kohti Sipoota. Paikan päällä olinkin jo hyvissä ajoin ennen kymmentä. Niina kurvaili samoihin aikoihin paikan päälle vanhemmiltaan ja käytiin yhdessä hakemassa numerot. Siinä kohtaa myös Katrit pääsivät pelipaikalle ja kohta jo oltiinkin pukuhuoneessa pähkäilemässä millä varustuksella sitä oikein lähtisi juoksemaan. Aamupäivästä ilma oli vähän kolea eikä oikein tiennyt, että alkaako satamaan vai ei. Mun ongelma on yleensä se, että tulee heti kuuma. Ja kun on kuuma niin alkaa ahdistamaan ja sitten ei ole kivaa juosta. Päätin sitten lähteä matkaan t-paidalla ja ohkaisella juoksutakilla. Tämä oli virhe, koska muutaman kilometrin jälkeen jo totesin takin olevan liikaa ja riisuinkin sen jossain sopivassa ylämäessä pois ja tungin juoksuliivin sisään.

Ennen lähtöä käytiin tekemässä jokainen omanlaisiansa lämmittelyjä. Kohta kuitenkin tuli  jo kutsu lähtöalueelle ja sitten jo melkein mentiinkin. Jännä juttu, mutta mua ei jännittänyt mitenkään erityisesti. Ehkä ajatus siitä, että tämän reissun tarkoituksena oli olla eräänlainen harjoituslenkki KK:lle, rauhoitti mieltä. Mulla ei ollut hajuakaan mitä olisi edessä. Ainoastaan sen olin kuullut, että matkalla on paljon mäkiä ja todennäköisesti vielä paljon jäätä. Muusta en tiennyt, enkä oikeastaan välittänytkään.

20180421_105541.jpg

Matkaan lähdettiin rauhallisesti. Annettiin hätäisempien mennä edeltä ja jäätiin Niinan kanssa yhdessä jonon aika loppupäähän hölkkäilemään. Kuva meistä ihan reitin alkuvaiheesta löytyy täältä.

Alusta asti kävi selväksi, että mäkiä matkalla tulisi varmasti riittämään. Rehellisesti sanottuna en kuitenkaan muista juoksusta paljoakaan. Ihailen aina niitä ihmisiä jotka osaavat näihin raportteihin kuvailla kilometri kilometriltä millaista maastoa matkalla oli ja mitä tuntemuksia he kävivät päässään. Mä oon ilmeisesti aina niin keskittynyt juoksemiseen (tai väsynyt, hih!) etten tajua mitään mitä ympärillä näkyy ja tapahtuu.

Tältä reissulta muistan kuitenkin sen, että niitä mäkiä riitti. Tuntui, että koko ajan mentiin ylös ja taas alas ja taas kohta ylös. Mäet eivät olleet mitenkään pahoja, mutta nousua tuli 20.73km matkalla yhteensä 367m. Näistä en kuitenkaan valita, sillä ne on tärkeä osa treeniä toukokuuta ajatellen. Nyt mulla oli hyvä mahdollisuus harjoitella kisaolosuhteissa nousuja ja laskuja juoksun aikana. Vaikeaksi tämän kaiken kuitenkin teki todella pehmeä ja märkä maasto. Kuraa oli joka paikassa ja matkan varrella oli useampi paikka, jossa sai halutessaan kahlata nilkkoja myöden vedessä. Hyvää harjoitustahan tämäkin kaikki oli, mutta täytyy myöntää, että tällä reissulla olin sen verran neiti etten ihan kaikkiin lätäköihin mennyt suoraan vaan kiersin vähän, koska mulla ei ollut kiire. 😉

20180421_134719.jpg

Matka ei ollut erityisen helppo, mutta ei kuitenkaan pahimmastakaan päästä. Välillä tuntui siltä, että ei enää jaksaisi, mutta seuraavasta alamäestä tai juomapisteestä sai taas lisää virtaa ja taas mentiin! Muista joskus jo ennen 8km ajatelleeni, etten ikinä tulisi selviämään 53km matkasta toukokuusta. Juoksun lomassa ajattelin, että nyt meni matka vaihtoon. Yritin kuitenkin rauhoitella mieltäni sillä, että KK:lla en tule juoksemaan sellaista vauhtia kuin tuolla. KK:lla ainoana tavoitteena on selvitä maaliin sallitun ajan puitteissa ja mielellään molemmilla jaloilla kävellen. Kiire ei ole mihinkään eli sykkeet tulevat olemaan todennäköisesti huomattavasti miellyttävämmät (ainakin tasaisella) ja sitä myöten juoksukin.

 

 

Jännästi ne kilometrit etenivät kuitenkin yksi kerrallaan. Tässä kohtaa takana oli alamäkeä, mutta sitä ennen oli kyllä kivuttu jo ihan tarpeeksi. Matkalle mahtui tosi kivoja satumetsämäisiä metsäpolkuja, kallioita, mutaisia ja märkiä kohtia ja yksi melkein pystysuora mäkikin ihan loppuvaiheessa. Vauhti meillä pysyi suhteellisen tasaisen koko matkan. 6.5km kohdalla olin 36 omassa sarjassa ja 16.5km kohdalla 31. Väsymyksestä huolimatta viimeisten kilometrien kohdalla saatiin Niinan kanssa pari selkää vielä kiinni ja 19.5km kohdalla olin 30. sijalla. Viimeisen kilometrin jaksoin jopa vähän kiriäkin kohti maalia. Maaliin saavuin ajassa 2.44.17 ja kokonaistuloksissa olin 29/55.

20180421_134915_001.jpg

Sijoituksella ei ole sinänsä yhtään mitään väliä, koska itsellenihän mä tätä teen ja täysin huvikseni, mutta onhan se aina ihan kiva katsoa, että mihin kohtaan porukkaa sitä asettuu tuloksissa. Tämä tulos oli itselleni itseasiassa aikamoinen yllätys, sillä kuvittelin että ollaan aivan loppupäässä Niinan kanssa, koska alussa oltiin tosiaan ihan perällä. En vaan tiedä että missä kohtaa ollaan ohitettu nuo vajaa 30 tyyppiä.

20180421_134801.jpg

Maaliin tulon jälkeen hengailtiin hetki penkeillä istuen. Syötiin vähän sipsiä, otettiin muutamat kuvat ja odottetiin että syke laskee. Aika pian Niina lähti ajelemaan kohti vanhempiensa kotia ja mä painuin suihkuun. Katrit kävivät saunassa ja uimassa, mutta mä en ollut varustautunut uikkareilla, joten jätin tällä kertaa välistä. Lähtiessä nappasin mukaani kahviosta vähän evästä ja suuntasin taas kotiinpäin 160km.

Oli kyllä tosi kiva päivä! Nämä ”retket” on kyllä ihan parasta siinä mielessä, että koskaan ei oikein tiedä mitä on edessä, mikä on sää, millainen tapahtumapaikka on, keneen kaikkiin ihmisiin törmää jne. Vaikka juoksu oli rankka, niin silti mieli oli älyttömän virkeä reissun jälkeen!

Olitko sä mukana Sipoonkorpi Trailillä? Miten meni?

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s