FMR:n kevätleiri & Sappee Uphill Run 2018

Tässä postauksessa kerron FMR:n kevätleiristä, mutta ennen kuin päästään leirille asti niin halusin kirjoittaa ”hieman” taustaa. Jos siis haluat lukea vain leiritunnelmista, niin hyppää samantien kohtaan Ensimmäinen leiripäivä, koska tämä aasinsilta on PITKÄ! 

Mikä ihmeen FMR?

Hieman yli vuosi sitten tulin siihen tulokseen, että tahdon mennä jonkinlaiseen juoksukouluun. Juoksua oli takana noin kolme vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti ja kaipasin tekemiseen hieman enemmän säännöllisyyttä. Selailin nettiä ja tutkin lähiseutujen tarjontaa. Törmäsin Finnish Marathon Runnersin sivuihin ja muistin kuulleeni puhetta kyseistä seurasta työpaikan kahvihuoneessa. Soitin työkaverilleni ja kysyin, että mikä tämä tämmöinen FMR ja heidän Maratonkoulunsa oikein on. Sanana tuo maraton sai jo käsikarvat pystyyn, mutta minut tuntien kaikki mikä aiheuttaa pientä pelkoa ja ahdistusta hyvällä tavalla, saa syttymään ja mielenkiinnon heräämään entisestään.

Loppujen lopuksi kaksi marakoulun käynyttä työkaveria sai mut vakuuttuneeksi siitä, että FMR on hyvä juttu ja siitä se sitten lähti. Ilmoitin itseni mukaan ja keväällä 2017 kävin Maratonkoulussa ja tavoitteena oli parantaa puolikkaan aikaa. Kesällä tein päätöksen, että juoksen elämäni ensimmäisen maratonin sitten joskus. Mulle tyypilliseen tapaan asiat etenivätkin sitten vauhdilla ja syksyllä jatkettiin maratonkoulussa tähtäimenä elämäni ensimmäinen maraton Kaarinan Syysmaratonilla. Siitä matkasta voit lukea lisää täältä.

Maratonin jälkeen juoksu jatkui hetken ilman selkeää tavoitetta, kunnes sain päähäni ilmoittautua Nuts Karhunkierrokselle 53km matkalle. Siinä kohtaa alkoi mun matkani kohti ensimmäistä ultramatkaa, johon on aikaa tätä kirjoittaessa enää tasan viikko. Tähän asti mun juoksuohjelman suunnittelusta on vastannut FMR:n Janne.

Minäkö juoksija?

FMR:n marakoulun lisäksi en ole juurikaan ottanut osaa seuran yhteisiin treeneihin tai muihin juttuihin. Olen maksanut kyllä seuran jäsenmaksun ja olen ollut tietoinen yhteisestä lenkeistä jne. mutta en ole ehtinyt tai uskaltanut lähteä lenkeille mukaan. Viime vuosi oli muutenkin itsellekin tietynlaista totuttelua säännölliseen juoksemiseen ylipäätänsä, enkä ole missään kohtaa (vieläkään) osannut ajatella itseäni juoksijana, jollaisena taas pidän muita FMR:n jäseniä. FMR on täynnä toinen toistaan kovempia ultrajuoksijoita ja on tuntunut hassulta lähteä heidän kanssaan lenkille, kun aina on sellainen olo, että mä olen se joka hidastaa menoa. Ja ei, tässä ei ole auttanut vakuuttelut siitä, että on erilaisia vauhtiryhmiä, koska yleensä ”hitaasti” menevien vauhti on kuitenkin mulle maksimisykkeillä menoa. 😀

Alkuvuodesta kävin pitämässä lihaskuntotreenejä FMR:n porukalle ja ehkä niiden ansiosta tulin vähän tutummaksi osan porukan kanssa ja ajattelin, että ehkä mäkin joskus sitten uskaltaudun vaikka treeneihin tai leirille mukaan. Se päivä koittikin sitten tämän vuoden alkupuolella, kun huomasin, että kevätleiri järjestetään toukokuussa Sappeella. Keskustelin asiasta työkaverini Paulan kanssa ja mun ilokseni hän ilmoitti, että olisi lähdössä sinne ja voitaisiin mennä yhdessä. Enhän mä nyt yksin olisikaan uskaltanut, hih!

 

Ensimmäinen leiripäivä

Keskiviikkona lähdettiin iltapäivällä Paulan kanssa yhdessä ajamaan kohti Sappeen matkailukeskusta. Paulasta en tiedä, mutta mulla oli pieniä perhosia vatsassa. Mitään selkeää syytä jännittämiselle ei ollut, mutta ehkä päälimmäisenä jännitti uudet ihmiset ja se, ettei oikein tiennyt mihin on menossa ja mitä on edessä. Toki meillä oli Jannen hieno leirisuunnitelma laadittuna, mutta ”kevyt aamulenkki” paperilta luettuna ei välttämättä kerro koko todellisuutta, joten aika soitellen sotaan olin taas koko leirille menossa.

Perille päästiin onneksi vain yhden eksymisen kautta. Paikan päällä odotti todella hieno ”mökki” sekä Janne ja Minna, jotka olivat ehtineet perille juuri ennen meitä. Minna oli mulle uusi tuuttavuus, mutta osoittautui heti alkuhetkistä alkaen todella mukavaksi ihmiseksi.

20180509_175225.jpg
Kyllä meidän kelpasi täällä leireillä!

Kotiutumisen jälkeen vedettiin lenkkarit jalkaan ja lähdetiin yhdessä tuumin hölkkäilemään rinteiden alapuolelle. Illan ohjelmassa oli mäkivedot laskettelurinteessä. Minna jätti mäen kokonaan välistä ja Paula kipusi ylös muutamaan otteeseen. Tämä mukava treeni jäi siis käytännössä mun ja Jannen hoidettavaksi kokonaan.

Itse kipusin rinnettä ylös 4.5 kertaa. Se teki nousumetrejä noin 450. Janne reippaana veti täydet viisi kertaa. Täytyy sanoa, että aikamoista meininkiä. Kyllä tuntui Hirvensalo pieneltä nyppylältä tuon mäen rinnalla.

20180509_195831.jpg20180509_200022.jpg

Rankan mäkitreenin jälkeen oli kiva saunoa ja lillua lämpimässä paljussa illalla. Saattoi olla, että maistettiin lasilliset kuohuvaakin leirin aloituksen kunniaksi porukalla. 😉

20180510_211157.jpg

 

Toinen leiripäivä

Torstaina noustiin aikaisin aamupalalle ja suunnattiin vajaan puolen tunnin ajomatkan päähän polkulenkille. Jakauduttiin niin, että Janne ja Minna tekivät hieman pidemmän lenkin ja me Paulan kanssa hitaampina vähän lyhyempi lenkki. Jalat tuntuivat onneksi yllättävän kevyiltä edellisen illan mäkitreenistä huolimatta.

Maisemat olivat kyllä reitin varrella kohdillaan ja muutenkin reitti oli kivan tasaista ja mukavaa juosta. Täällä Varsinais-Suomessa kun noita järviä ei ole kovinkaan paljoa, niin ne tuntuvat aina niin hienoilta ja kauniilta.

Reitin saldo kilometreissä oli mulle 11 ja yksi melkein kiinnittynyt punkki jalassa. Kokonaisuutena kerättiin neljä punkkia ja yksi loikka kyykäärmeen yli. Vaarallista tuo polkujuoksu noiden petojen keskellä.

20180510_095551.jpg20180510_095624-1.jpg20180510_094816.jpg20180510_100400.jpg20180510_101305.jpg20180510_101152.jpg

Iltapäivällä leiriläisten määrä nousi kuuteen kun Jyrki ja Jukka ja saapuivat myös paikalle. Heidän kotiutumisensa jälkeen lähdettiin vieressä olevan kesäteatterin rapuille tekemään tabata-treeni mun johdolla. Treeni koostui muutamista jalkaliikkeistä, mutta aika paljon treenattiin corea. Treeni tuntui tehdessä ihan kivalta kuumuudesta huolimatta, mutta seuraavat pari päivää ei tuntunut niin kivalta kun nauraessa ja yskiessä muisti, että sitä keskivartaloa tosiaan saisi treenata useammin. Perille siis meni!

20180511_180615.jpgFB_IMG_1526750039832.jpg

Saattoi olla, että illalla taas palauteltiin tunti tolkulla paljussa ja saunassa väsyneitä jalkoja. Nämä paljuhetket olivat kyllä hirmuisen mukavia siinä mielessä, että puheltiin porukalla paljon kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Näin uutena FMR jäsenenä väitän oppineeni näistä paikalla olleista mukavista tyypeistä paljon sellaista, mitä en ehkä muuten olisi oppinut vaikka niillä yhteisillä lenkeillä. Iltaisin oli mukavan leppoisa meininki ja itselle ainakin tuli välillä sellainen olo kuin olisin tuntenut nämä tyypit jo kauemminkin. Viimeistään tässä vaiheessa oli mustakin karissut jo turha jännittäminen.

20180510_183703.jpg

 

Kolmas leiripäivä

Perjantaina osa leiriläisistä kävi aamusta tekemässä pienen lenkin osan jäädessä lepäilemään vielä mökille. Itse taisin tässä kohtaa käydä tallustelemassa muutaman kilometrin ihan vaan että sain itseni hereille hieman huonosti nukutun yön jälkeen. Juoksun jälkeen tehtiin Jannen johdolla koko kropalle pitkät venyttelyt. Kylläpä tuli tarpeeseen!

Päivä kului lähinnä lepäillessä auringossa. Tämän päivän ohjelman oli tarkoituskin olla enemmän palauttava kuin mitään tappotreeniä. Nautittiin siis jokainen omalla tavallaan rentoutumisesta. Itsellä aika kului lähinnä etupihalla Kaisan ja Minnan kanssa tulevasta KK53 reissusta jutellessa. Kaisakin tosiaan liittyi perjantaina seuraan ja teki päivästä aika täydellisen tuomalla mokkapaloja päiväkahvin kanssa. 😉

Iltapäivällä käytiin Jannen, Kaisan ja Minnan kanssa tekemässä rauhallinen noin 6km polkulenkki lähipoluilla.

20180511_162702.jpg

Lenkin jälkeen tehtiin vielä alkuillasta liikkuvuus- ja rapputreeniä Jannen johdolla.  Treenin ei ollut tarkoitus olla kova vaan lähinnä käytiin läpi erilaisia juttuja, joita jokainen voi sitten hyödyntää omissa treeneissään.

Illalla seuraan liittyi Henri perheineen ja ilta kului tuttuun tapaan saunoessa ja paljuillessa porukalla.

20180511_180615.jpg

 

Neljäs leiripäivä

Lauantaina aamulla lenkkeiltiin erilaisilla kokoonpanoilla ja otettiin rauhasas. Puolilta päivin aloitettiin FMR:n järjestämän Sappee Uphil Runin valmistelut.

Meille osui Paulan ja Jukan kanssa tehtäväksi reitin merkkaaminen nuolilla ja tekstikylteillä. Ja tietysti mentiin sitten se osa reitistä, jossa piti kiivetä laskettelurinne ylös. Siinä kohtaa helteessä talsiessa jo meinasin, että taitaa jäädä juoksut sinä päivänä juoksematta…

20180512_111351.jpg20180512_111309.jpg

Ennen kisan alkua osallistujille jaettiin numeroita meidän mökin terassilla. Oli hauska nähdä miten ihmiset tulivat innoissaan paikalle. Osa ensimmäistä kertaa kuten minäkin ja osa jo ties monennettoko kertaa. Osallistujiin mahtui nuoria ja iäkkäämpiä, kaveriporukoita ja kokonaisia perheitä. Itselleni osui numero 45. Sanoinkin, että se kuvaa hyvin mun tulevaa aikaa. Lupasin, että teen kaikkien aikojen jumboajan tuolla vitosen matkalla…

20180513_163752.jpg

Kisaan lähdettiin vähän pelonsekaisin tuntein. Lämpötila huiteli yli +20C asteessa, leiri painoi jo vähän jaloissa ja silmäluomissa… Uhkailin kai jossain kohtaa jättäväni juoksun välistä, mutta viivalta itseni kuitenkin klo 15.00 löysin muiden osallistujien kanssa. Tiesin, etten todellakaan ole parhaimmassa iskussa, mutta ajattelin, että otan juoksun ihan rauhassa hauskana kokemuksena.

img-20180512-wa0004.jpg20180511_163200.jpg20180511_163204.jpg

Kisa osoittautui aikaimoiseksi tuskien taipaleeksi. Jos olisin lukenut (tai sisäistänyt) tämän tekstin aikaisemmin olisin varmasti jättänyt leikin sikseen.

Kilpailun reitti on mitoitettu niin että reitille tulee mahdollisimman paljon nousua, mutta mahdollisimman vähän laskua. Lähtöpaikkana on Sappeen päähissin alapää ja 5 km reitin päätteeksi noustaan Sappeen huipulle. Kokonaisnousua normaalimatkalla kertyy lähes 300 metriä ja tuplamatkalla lähes 500 metriä!

Idea kilpailun synnylle on lähtöisin Finnish Marathon Runners -yhdistyksen syysleiriltä 2008, joka vietettiin juuri Sappeen maastoissa. Reitti on testattu useamman juoksijan voimin ja se on todettu sopivan raastavaksi ja mikä tärkeintä, alamäkiosuudet ovat hyvin juostavia.

Ylämäkijuoksu on raastava kilpailu josta jokainen kukkulan kuningas tai kuningatar on nähnyt vain unta. Kilpailu, jossa kukaan ei tule hyvävoimaisena maaliin. Siksi se on mitoitettu myös niin että se toimii hyvänä tyhjennysharjoituksena Tukholman maratonia tai vaikkapa Karhunkierroksen polkujuoksuja varten.

Matkaan tosiaan lähdettiin laskettulurinteen pohjalta ja kivuttiin heti alkuun melkein ylös asti. Sen jälkeen taitettiin parkkipaikan läpi asfalttitielle, jota juostiin alaspäin niin, että kääntöpaikalla oli matkaa kertynyt yhteensä 2.5km. Seuraavaksi piti tietysti juosta se samainen pitkä mäki ylös. Tässä kohtaa meinasi usko loppua jo omaan tekemiseen. Mulla oli jano jo matkaan lähtiessä ja laskettelurinteen kipuamisen jälkeen olisin voinut dipata itseni vaikka kylmäaltaaseen. Juomapisteellä en malttanut kunnolla pysähtyä, joten juomisesta ei juuri tullut mitään.

Selvisin kuitenkin mäen ylös muutaman kävelyaskeleen siivittämämänä. Hörppäsin vettä taas juomapisteellä ja sitten annoin painaa hiekkatietä pitkin, joka vei laskettelurinteeseen. Tällä kertaa ei lähdetty kipuamaan mäkeä ihan alhaalta asti, mutta ylös asti oli päästävä, koska maali oli siellä. Matkalla asetin itselleni kolme tavoitetta. Henri Ansio ei saa juosta tuplamatkaa nopeammin kuin mä juoksen yhden kierroksen ja maalissa on oltava alle 35min. Tavoitteet tuli täytettyä.

En muista koska mä oisin ollut niin loppu kuin siinä kohtaa kun viimein saavutin maaliviivan ajassa 33.37. Nopeat matkat, varsinkaan helteessä, ei todellakaan ole mun juttu. Uhosin, etten mene tonne koskaan enää. Niin varmaan. 😉 Jos joku haluaa tutustua tarkemmin tuohon reittiin niin täältä löytyy aika kattava kuvaus.

Tässä vielä Sappee Uphil Runin sivuilta pieni kertomus tämän vuoden kisasta. Aikaisempien vuosien kertomuksia löytyy täältä.

Vuonna 2018 jatkettiin ”maratonosallistujamäärällä” ilmoittautuneiden määrän ollessa 42. Sää oli tälläkin kertaa erittäin hyvä, lämmintä piisasi eikä tuulestakaan ollut haittaa. Joskin sää oli jopa liian lämmin näin keväälle eikä moni ollut vielä ehtinyt sopeutumaan lämpöön. Tuttuun tapaan Henri Ansio oli suvereeni pitkällä matkalla. Pientä haastoa Henkka sai sentään normaalimatkan voittajasta Janne Niemestä. Naisten pitkän matkan voiton vei niin ikään suvereeniin tyyliin Riikka Pynnönen. Lyhyellä matkalla nuoriso vei kärkisijat, voittajana Sanja Säpyskä, mutta takaa on tulossa kovassa nosteessa olevat Aarnion nuoret tytöt.

20180512_181103.jpg
Rankasta juoksusta sain muistoksi tällaisen pikkuruisen pokaalin. Vähänkö oli voittajaolo. 😉

Kisan jälkeen herkuteltiin mökillä. Henrin vaimo Birgitta oli tehnyt meille kakkua päivän aikana ja Jannen perhe oli myös muistanut 10 vuotiasta FMR:a. Voin kertoa, että kyllä maistui kakut hyvälle!

20180512_164254.jpg

Kakkukestien jälkeen oli aika pakata viimeiset kamat kasaan, siistiä vähän paikkoja ja lähteä kohti kotia. Mieluusti olisi tuolla vielä yhden yön viettänyt, mutta päätettiin lähteä kotiin jo lauantaina, koska halusin herätä sunnuntaina äitienpäivänä kotoa lasten kanssa.

Omasta puolestani tahdon kiittää kovasti kaikkia leirillä mukana olleita. Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu hassulta, että jännitin sinne lähtemistä. Mulla oli niin kivaa, enkä muista koska olisin nauranut niin paljon, kuin näiden neljän päivän aikana nauroin. Sen lomassa tuli myös juostua ja liikuttua muutenkin – rentoutumista unohtamatta.

Ensikertalaisena tuntui siltä, että olin tervetullut mukaan. Sain ihan älyttömän paljon hyviä neuvoja kokeneilta juoksijoilta paitsi tulevaa Nuts Karhunkierrosta ajatellen, mutta myös muutenkin. Eikä missään kohtaa leirillä tai ylipäätänsäkään FMR:n jutuissa ole koskaan tuntunut siltä, että tällaisten aloittelijoiden tekemistä vähäteltäisiin. Kiitos siitä! Tällaiset leirit ovat oivia paikkoja saada itselleen sitä ”hiljaista tietoa”, jota ei muuten ehkä tulisi missään kohtaa kysyttyä. Kiitos siitäkin, että olette jaksaneet neuvoa ja vastailla!

IMG-20180513-WA0002.jpg
Kevätleirin 2018 porukka.
Mainokset

3 vastausta artikkeliin “FMR:n kevätleiri & Sappee Uphill Run 2018”

  1. Olipa hauska tavata! Ja miten pieni maailma! Oon seurannut fb:ssa Jaksellaan-ryhmää ja miettinyt, että pitäis kyllä ryhdistäytyä ja liittyä seuraan jumppaamaan, mutta oon ollut raskaana/ja muita tekosyitä. En o ees aiemmin katsonut tarkemmin kuka niitä treenejä vetää. Eilen huomasin linkin tähän blogiin ja koin ahaa-elämyksen… 😀

    Tykkää

  2. Hih, todellakin pieni maailma. Oli kyllä mukava tutustua! Harmi, että tulitte vasta silloin perjantaina paikalle. Olisit päässyt torstaina mukaan treeniin. 😉 Mutta syksyllä on kyllä luvassa ulkotreenejä taas, joten tervetuloa mukaan jos olette täällä suunnassa. 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s