Aulanko Tower Trail 2018

Kivikoita ja juurakoita, satumaista mäntymetsää ja kangasmaastoa, mystiikkaa huokuva kummitusmetsä, avokallioita, raastavia nousuja ja rallatellen paineltavia laskuja. Tätä kaikkea sisälsi Aulanko Tower Trail polkujuoksukilpailu Aulangolla. Likipitäen siis kaikkea mitä polkujuoksulta voi toivoa.

20180630_092740.jpg

Moni ihmisistä jää juhannuksen jälkeen kesälomille. Itse olen jo kymmenen vuotta jäänyt lomille vasta heinäkuun alusta. Viimeiset neljä vuotta loma on aloitettu perinteisesti Paavolla. Parina ekana vuonna olen juossut 10km ja kahtena viime vuotena  ollaan miehen kanssa juostu puolikas. Tänä vuonna Paavo siirrettiin elokuulle, joten loman alkuun piti keksiä jotain muuta. Korvaavaksi, mutta ei missään nimessä huonommaksi kesän aloitus juoksuksi tuli Aulanko Tower Trail Hämeenlinnassa.

20180630_095502.jpg

Meidän juoksubossesta matkaan lähtivät mun lisäksi Ässä, Niina ja Lea. Starttailtiin Ässän ja Lean kanssa meiltä aamulla varttia vaille seitsemän ja noukittiin Niina vielä matkalta mukaan. Matkalla kävi yllättävän kova puheensorina siihen nähden, että melkein jokainen meistä kertoi nukkuneensa normaalia vähemmän tai normaalia huonommin tai jopa molempia. Tässä kohtaa huomasin itsekin miettineeni, että miksi juoksutapahtumien täytyy alkaa niin äärettömän aikaisin? Matkalla kuitenkin oltiin väsymyksestä huolimatta ja yhden pysähdyksen taktiikalla löydettiin perille ensi yrittämällä hyvissä ajoin.

IMG-20180630-WA0001.jpg

Perille saavuttua käytiin ensin noutamassa kisanumerot ja tutkailemassa vähän paikkoja. Tämän jälkeen palattiin autolle somettamaan ja nappailemaan kuvia uusien buff-lippojen kanssa. Sen jälkeen kerättiin kamat kasaan ja vietiin ne säilytykseen. Loppujen lopuksi ihan hirmuisen kauaa ei tarvinnut enää odotellakaan kun saatiin siirtyä kohti lähtöaluetta. Normaalisti olisin ollut tässä kohtaa ihan hermona, mutta nyt sitä tunnetta ei tullut. Liekö se johtunut siitä, että mulla ei ollut tälle juoksulle pienintäkään tavoitetta maaliin tulon lisäksi. Janne, joka tekee mun ohjelmat, oli jo hyvissä ajoin ilmoittanut, että tämä juoksu PITÄÄ juosta hiljaa, koska Nuts Ylläs Pallas 55km kolkuttelee ovella. Tästä syystä lähdin matkaan sunnuntaipitkis fiiliksellä. Päätin ottaa rauhallisesti, nauttia maisemista ja tunkkailla mäkiä harjoitus mielessä. Aika paljon niitä sitten saikin tunkkailla, koska nousua tuli pidemmällä matkalla kuulemma 550m (vaikka mun kello näyttikin puolta vähemmän melkein.)

20180630_095528.jpg

Matkaan lähdettiin Niinan kanssa yhdessä. Melkein heti  päästiin kiipeämään kohti Aulangon tornia. Sen jälkeen alkoikin loistavat polut, jotka jatkuivat melkein koko matkan ajan. Yritin pitää tasaista vauhtia yllä alusta asti, mutta ihmismassasta johtuen välillä mentiin vähän nopeammin ja välillä jämähdettiin täysin paikoilleen. Tämä ei mua tietystikään haitannut, koska kiirettä ei ollut ja sainpahan luvan kanssa hengittää rauhassa siinä jonossa seistessä ja kävellessä.

20180630_100433.jpg

Ensimmäiselle huollolle oli matkaa noin kuusi kilometriä. Melkein sinne asti pysyttelin Niinan perässä. Hieman ennen huoltoa Niina kyseli fiiliksiä ja jalan kuntoa. Totesin fiiliksen ja jalan olevan hyvä, mutta kerroin, että olin jo siinä kohtaa päättänyt, että hidastan vauhtia jossain kohtaa, koska sillä vauhdilla en halunnut vetää loppuun asti, kun tarkoitus ei tosiaan ollut revitellä. Aika pian tämän jälkeen Niinasta näkyi enää takaraivo ja mä keskityin kaivamaan mukia liivistä, koska saavuin ensimmäiselle huollolle.

20180701_174136.jpg
Kuva: Onevision.fi / #aulankotowertrail2018

Huollon jälkeen piti tehdä päätös siitä, että haluaako juosta 13km vai 22km. Tässä kohtaa mun kantapää(t) eivät juurikaan ilmoitelleet itsestään, mutta silti pohdin, että vaihdanko lennosta lyhyempään matkaan. Pikaisen ajatusleikin jälkeen totesin kuitenkin itselleni ettei ole mitään järkeä ajaa yli satakilometriä suuntaansa juostakseen ”vain” 13km, joten päätin kerätä kilometrejä ja kauniita maisemia koko rahan edestä. (Ja ei, en missään nimessä vähättele 13km matkaa. Tässä on kyse puhtaasti siitä, että kun on itse päättänyt juosta pidemmän matkan, niin ei halua antaa itselleen periksi tuosta vaan lyhentämällä matkaa.)

20180630_122124.jpg20180630_105800.jpg

Aika pian tuon päätöksen jälkeen kantapäät sitten päättivät alkaa sattumaan hiekkatiepätkällä. Naureskelin mielessäni, että ne suorastaan %#&!lee mulle. ”Siitäs sait ahne nainen, nyt saat juosta vielä 15km ja me täällä muistutetaan sua jokaisella askeleella. Kannattiko?” Tässä kohtaa ehdin jo miettiä, että mahdanko päästä maaliin ikinä ja samassa rytäkässä hylkäsin jo ajatuksen siitä, että juoksisin syksyllä maratonin. Ei näillä kantapäillä, tai ainakaan niiden tämänhetkisellä kunnolla, juosta asfaltilla viittä kilometriä pidempään. En uskalla lähteä edes yrittämään! Enkä edes muista koska olisin viimeksi juossut lenkin asfaltilla. Onneksi huoli mahdollisesta keskeyttämisestä osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä heti kun pääsin takaisin poluille, tuntui askel taas kevyemmältä ja suht kivuttomalta. Toki tiedostin matkan varrella, etteivät  kantapäät kunnossa ole, mutta en tuntenut juostessa selkeää jatkuvaa kipua, ainoastaan pieniä muistuksia silloin tällöin. (Tässä kohtaa todettakoon niille, jotka eivät tiedä, että kantapäiden eteen on tehty ja tehdään töitä. Kokeiltu mahdolliset ja mahdottomat hoidot. Lepo ja liiikutna. Ja jos ne sattuisivat juostessa koko ajan niin en todellakaan juoksisi.)

Ensimmäisen huollon jälkeisen tiepätkän jälkeen, kun sukellettiin takaisin metsään, huomasin jääneeni yksin. Metsä tiheni ja tuntui hetken jopa siltä, että olenko juossut väärään suuntaan kun ketään ei näkynyt missään. Edessä näytti tyhjältä ja takanakaan ei tullut ketään. Pieniä oransseja lippuja tuli kuitenkin vastaan tasaisin väliajoin, joten jatkoin matkaani rauhallisin mielin. Oikeastaan salaa nautin siitä että sain olla yksin. Pystyin pitämään vauhdin juuri sellaisena kuin halusin. Jos halusin kävellä,  pystyin tekemään sen hyvällä omalla tunnolla, eikä tarvinnut miettiä, että haluaako joku ohi vai ei. Matkalla ehdin myös fiilistellä tulevaa Nuts Ylläs Pallasta ja tunnustella sitä, että miltä tuntuu olla oikeasti vain itsensä ja omien ajatustensa kanssa. Tunsin jopa pientä pettymystä, kun monen kilometrin jälkeen aloin kuulemaan äänekästä keskustelua mun takaa. Salaa ehkä yritin vähän nostaa vauhtia etteivät he tavoittaisi mua, koska en halunnut pilata vallitsevaa rauhaa siinä kohtaa.

20180630_112231.jpg

Matka taittui mukavasti kilometri kilometri eteenpäin. Yritin juoksun lomassa painaa muistiin, että missä kohtaa oli ihana satumainen metsikkö, missä kohtaa erityisen hienot maisemat, missä kohtaa mäki tuntui  raskaalta ja missä taas askel tuntui aikaisempaa kevyemmältä. Aikaisemminkin olen maininnut, että ihailen niitä ihmisiä, jotka osaavat kuvailla jokaisen kilometrin äärettömän tarkkaan blogipostauksissaan. Nyt mäkin oikeasti yritin tähdätä tähän, mutta pieleen meni. Ei ne asiat vaan jää päähän kun matkan aikana täytyy keskittyä siihen mihin jalkansa sijoittaa ja päässä pyörii muutenkin sata asiaa.

Reitti oli joka tapauksessa todella hieno, vaikka en osaakaan sijoittaa asioita oikeille kilometreille. Polkua oli suurin osa matkasta, joka on tietysti plussaa. Aina kun näissä polkukarkeloissa niin ei välttämättä ole. Maisemat olivat vaihtelevia. Välillä tallattiin täysin metsässä, välillä näkyi vettä,  hetki lasketeltiin isoja mäkiä alas ja kohta taas tunkattiin ylös. Matka ei ollut missään nimessä helpoimmasta päästä, mutta silti mikään kohta ei tuntunut ylivoimaisen raskaalta.

aulankott2018-3945.jpg
Kuva: Onevision.fi / #aulankotowertrail2018

Loppumatkasta selkäni taakse ilmestyi kuin tyhjästä joku ”haamuksi”. Pitkän mäen puolivälissä käännyin toteamaan hänelle, että ajattelin jo kyseisen mäen päättyvän, mutta se jatkuukin vaan. Tästä alkoi jutustelu Veeran kanssa ja yhdessä sitten taivallettiin koko loppumatka rauhalliseen tahtiin maaliin asti juoksujuttuja puhellessa. Yksi näiden polkujuoksutapahtumien ehdoton suola onkin se, että koskaan ei tiedä keneen törmää ja juttua riittää varmasti samanhenkisten ihmisten kesken. Jos luet tätä, niin kiitos Veera mukavasta seurasta! Tsemppiä tämän vuoden koitoksiin ja ehdottomasti lähdet ensi vuonna KK:lle pidemmälle matkalle. 🙂

Maaliin pääsin juuri alle kolmen tunnin. Mitalisijoja ei tällä suorituksella taaskaan hätistelty (hih!), mutta kivaa oli ja olen ylpeä itsestäni siinä, että onnistuin pitämään mielestäni sen verran hitaan tahdin, etten usko sen aiheuttavan haittaa tulevalle isommalle koitokselle. Mitaleja ei täällä osallistujille jaettu, mutta kaikki saivat tuon kuvissa näkyvän Buffin lipan, koska tämä kisa oli yksi Buff Trail Tour Finland – osakilpailu. Tiedä sitten miten kaunis se on mun päässä, mutta niin kätevä hikipannan ja aurinkolasien yhdistelmä, että todennäköisesti laitan sen päähäni Pallas-Hetta välillekin.

20180630_130053.jpg
Niina odotti mua maalissa.

Ennen kotiinlähtöä käytiin suihkussa ja saunassa rantasaunalla. Tai niinhän me luultiin sinne mennessä. Se reissu ei todellakaan mennyt sitten enää ihan putkeen. Sauna oli mennyt pois päältä, lämmin vesi loppunut ja yksi meistä kaatui pahasti liukkaalla laattalattialla satuttaen kylkensä. Kaikki ovat kuitenkin onneksi elossa eikä kylki onneksi murtunut, jääkylmä suihku piristi kivasti juoksun jälkeen ja kuka nyt saunaa kaipaa. Yhteenlaskettuna jäätiin siis päivästä plussalle monin kerroin. Instassa käytiin tästä jo keskustelua eräässä profiilissa ja todettiin, että jos olisi kaivannut lämmintä vettä olisi voinut käydä dippaamassa itsensä järveen tai vaihtoehtoisesti olisi voinut juosta nopeammin, niin olisi ollut ensimmäisenä suihkussa. 😉

Tapahtuma oli kaikin puolin todella hienosti järjestetty. Asiat toimivat lähtöalueella, opastus matkan varrella oli ensiluokkaista, reitti hyvin merkitty, huoltopisteillä homma pelasi ja kivasti oli siellä täällä kannustustakin matkan varrella. Ehdottomasti jatkoon! Ensi vuonna uudestaan.

Voisiko loman aloitus juoksulta enempää toivoa?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s