Finnish Marathon Runners syysleiri 2018

IMG_5676

Pimeitä polkuja, liukkaita pitkospuita, otsalamppuja, mäkisiä pururatoja, lihaskuntoharjoittelua, keskustelua ja puheensorinaa, jatkuvaa syömistä, monen monta suihkussa käymistä, erittäin laadukkaita vitsejä, hersyvää naurua, saunaa, pulahduksia järvessä, tanssia ja vähän lauluakin. Siitä oli FMR:n syysleiri tehty.

Viime perjantaina iltapäivällä työkaverini Paula kurvasi töiden jälkeen meille ja lähdettiin ajelemaan yhdessä kohti Lohjaa ja Kisakalliota. Ohjelmassa oli jälleen kerran FMR:n leiri. Viimeksi leireiltiin toukokuussa Sappeella. Tästä reissusta voit lukea lisää täältä. Kevään leiri oli mulle ensimmäinen ja siinä mielessä erilainen syysleiriin verrattuna, että viimeksi osallistujamäärä oli huomattavasti pienempi. Keväällä jännitin leirille menemistä ihan hirmuisesti. Nyt jännitys ei ollut ihan niin suurta, vaikka tiedossa olikin, että suurin osa vastassa olevista ihmisistä olisi mulle täysin uusia.

Perille saavuttiin jo hyvissä ajoin ennen leirin virallista alkamista. Avaimen haun jälkeen etsittiin oma huone ja heitettiin hetkeksi pitkälleen ennen ensimmäistä lenkkiä. Majoitustilat olivat oikein kompaktit ja plussaa tuli ehdottomasti huoneessa olleeesta kuivauskaapista, joka osoittautui oikein tarpeelliseksi leirin aikana.

IMG_20181102_165626.jpg
Meidän söpö pieni huone.
IMG_20181102_181422.jpg
Kenkiä oli mukana joka lähtöön.

Leirille oli laadittu tiukka ohjelma. Huhujen mukaan ehkä jopa leirihistorian tiukin. Ensimmäinen lenkki juostiinkin sitten jo perjantaina iltapäivällä ennen päivällistä. Osa teki vähän pidemmän lenkin loikkaharjoitteineen, mutta minä ja Paula tyydyttiin hieman lyhyempään, jotta jaksamista olisi riittänyt myös illan polkulenkille. Itse hieman jännitti tässä kohtaa, että miten elokuun lopussa reippaasti ympäripyörähtänyt nilkka ja kolmisen viikkoa kipuillut vasen polvi kestävät juoksua ylipäätänsä, mutta tässä kohtaa kaikki oli onneksi vielä hyvin. Hieman yli viikon kestänyt juoksutauko oli siis ehkä auttanut osaltansa tilanteeseen.

IMG_20181102_172611.jpg

Näiden kahden vaivan vuoksi jätin suunnitellun maratoninkin juoksematta Kaarinan syysmaratonilla viikkoa ennen leiriä. Harmittaa, sillä jokainen treeni, jonka Janne oli ohjelmaan laittanut, oli tehty. Tankkauskin oli tehty,  mutta silti päätin päivää ennen tapahtumaa, että on parempi jättää 42km asfalttilenkki välistä, jotta ei tulisi pitkää telakkaa. Tuossa kohtaa polvi kipuili ihan kävelynkin jälkeen, joten toivon tehteeni järkiratkaisun.

IMG_5668IMG_5692

Päivällisen jälkeen käytiin tekemässä päivän toinen lenkki poluilla. Reitti oli tosi kiva, vaikka otsalampun valossa ei tietysti kovin pitkälle nähnyt. Keskittyminen meni muutenkin ehkä maisemien sijaan enemmän siihen, että yritti pysyä pystyssä liukkailla pitkospuilla.

IMG_5679

IMG_20181102_202941.jpg

Illalla vuorasin jalat Ice powerilla kuvitellen, että se auttaa jalkojen tilanteeseen. Tiedä sitten mitä vaikutusta sillä oikeasti on, muuta kuin viilentävä tunne, mutta mennään sitten vaikka lumevaikutuksella jos se kerran auttaa. 😉

IMG_20181102_214408.jpg

Aamulla starttailtiin Paulan kanssa rauhalliselle vajaan vitosen aamulenkille. Suurin osa muista oli lähtenyt matkaan jo aikaisemmin ja juoksivat varmaan tuplat meihin verrattuna. Rauhallinen aamu sopi kuitenkin mulle hyvin, sillä yöllä tuli jostain syystä heräiltyä moneen otteeseen.

IMG_20181103_074814.jpg
Mitkä silmäpussit, missä?

Pienen tauon jälkeen lähdettiin ennen lounasta hieman edellistä päivää pidemmälle polkulenkille. Nopeammat juoksijat lähtivät taas  omille poluilleen ja me jäätiin tuttuun tapaan perää pitämään.

IMG_20181103_111210.jpg
Siellä ne reippaammat menee meitä karkuun. 🙂

GOPR7222

Saatiin Paulan kanssa Jaanasta ja Rolfista seuraa mikä oli todella mukavaa, koska matkan aikana pääsin tutustumaan heihin ja juoksun lomassa rupatellessa saa aina arvokasta tietoa kokeneemmilta konkareilta.

IMG_20181103_115148.jpgIMG_20181103_120305.jpgIMG_20181103_114327.jpg

Matka koostui osaksi samoista poluista, joita oltiin kierretty jo edeltävänä päivänä, osaksi uusista poluista ja lopuksi rämmittiin ihan puhtaasti ”umpimetsässä”. Kivaa oli ja pienestä kipuilusta huolimatta polvi ja nilkka pelittivät niin, ettei tullut missään kohtaa tarvetta jättää leikkiä kesken. Ja vaikka olisin joutunut jäämään yksin metsään kävelemään ja eksynyt sinne, niin mut olisi varmasti löytänyt pelkän Tiikeribalsamin hajun perusteella. Sen verran sitä tuli lotrattua jalkoihin ennen lenkkiä siinä toivossa, että se ehkäisisi kivut polvessa. 😉

IMG_20181103_115110.jpgIMG_20181103_114148.jpg

Polkulenkin jälkeen hengähdettiin hetki suihkun ja lounaan merkeissä. Tuntui, että nämä kaksi asiaa toistuivat leirillä koko ajan, vaikka todellisuudessa ruokaa syötiin vain kolme ateriaa päivässä. Ruoka oli kuitenkin ihan hyvää ja kun tiesi, että sille on tarvetta liikkumisen vuoksi, niin annokset ei olleet niitä kaikkein pienimpiä. Kotiin tultaessa ei ruoka sitten olekaan maistunut enää samalla tavalla…

IMG_20181103_193654_495.jpgIMG-20181104-WA0009.jpg

Lauantaina iltapäivällä suunnattiin jumppasaliin, jossa allekirjoittanut ohjasi koko porukalle tabata treenin. Alkulämmittelyyn koitin valita muutamia liikkuvuutta parantavia liikkeitä ja olin kuulevinani ohimennen sen sorttista puhetta, että saattaa olla etteivät kaikki juoksijat ole sitä notkeinta porukkaa. 😉

IMG_20181103_161041.jpgTabatan jälkeen suunnattiin suoraan kuntosalille, jossa Päivi ohjasi meille kuntopiirinä juoksijan lihaskuntotreenin. Tässä kohtaa kävi ihan hetken mielessä se, että ehkä meidän olisi kannattanut keskustella etukäteen yhdessä treenien sisällöistä. Nyt tuli vedettyä kokonaisuudessaan sellainen setti, että jalat muistavat sen liiankin hyvin pytylle istuessa ja portaita noustessa. Siitä ei tosin auta syyttää ketään muuta kuin itseään, koska itsehän se salin ovi olisi pitänyt avata vähän useammin… Taidan ladata salikortin heti tänään. 😉

 

IMG_20181103_161115.jpg

IMG_20181103_193654_499.jpg
Tangossa puolet mun ykkösen ennätyksestä.

Treenien jälkeen suunnattiin pikasuihkun kautta kokoukseen ja sieltä päivälliselle. Sen jälkeen ohjelmassa oli saunomista rantasaunalla ja uskaliaimmat kävivät pulahtamassa myös järvessä. Itsekin kävin muutaman kerran kastautumassa. Oli muuten tämän syksyn ensimmäiset pulahdukset kylmän veden aikaan. Viimeksi olen käynyt meressä elokuun lopussa muinaistulien viikonloppuna, mutta vesi oli silloin vielä 13 asteista. Tästä onkin nyt hyvä aloittaa avantokausi, kun paikallisen uimapaikan saunakin juuri remontoitiin kuntoon.

Viimeisen leiri-illan kunniaksi kaikki kokoontuivat saunan jälkeen yhteen iltaa viettämään. Keskustelut kimpoilivat Sparthalonista ydinvoimaloihin ja nähtiinpä illan aikana jonglöörausta ja taikatemppujakin. Näin aloittelevana juoksijana ei voi kuin silmät selällään kuunnella tarinoita mm. 250km matkoista tai yli 5000m nousumetreistä. Tuntuu niin hassulta, että itse mietin, että selviänkö ensi vuoden toukokuussa KK83:sta (kun juuri ja juuri selvisin tänä vuonna KK53 ja YPH55) ja toiset vetelevät tuollaisia matkoja tai esim. 24h juoksuja. Ihan tuollaisiin juoksuihin en itse ole koskaan tähtäämässä, mutta juuri nämä kertomukset ovat niitä, jotka lisäävät omaa motivaatiota ja innostusta juoksua kohtaan. Kuten jo kevään leirin jälkeen totesin, niin nämä keskustelut ja tarinat ovat yksi suurin syy, mukavien ihmisten lisäksi, miksi nämä leirit ovat äärettömän kivoja.

IMG_20181104_013531.jpg
Lenkkarit kattoon, tää ilta on meille.

Sunnuntaiaamuna osa heräsi pirteänä lenkille/nopeus- ja liikkuvuusharjoitteluun ja osa  ehkä hieman vähemmän pirteänä. Syynä saattoi olla se, että suurin osa meni nukkumaan suhteellisen ajoissa ja osa taas saattoi valvoa hieman pidempään. Ja kun tanssijalkaa oli vipattanut yöllä, niin oli parempi aamupalan jälkeen tyytyä vain kävelylenkkiin kauniissa auringonpaisteessa.

IMG_20181104_100846.jpgIMG_20181104_113815.jpg

Lounaan jälkeen oli aika pakata kamat autoon ja lähdettiin ajelemaan Paulan kanssa kotia kohti. Olo oli väsynyt, mutta onnellinen. Jalat jumissa treeneistä, vatsalihakset kipeät nauramisesta ja mieli täynnä tarmoa ja motivaatiota. Tämän viikonlopun voimalla jaksaa taas pitkälle mustaan syksyyn ja talveen.

Iso kiitos ihan jokaiselle mukanaolijalle!
Ja erityiskiitos Paulalle, jota ilman en olisi koskaan löytänyt tietäni tähän porukkaan.
Keväällä sitten leireillään taas toivottavasti. 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s