Kaarinan Rata-Ultra 2019

IMG-20190420-WA0013-2.jpeg

Vuoden 2018 huhtikuussa seisoin mieheni kanssa seitsemän aikaan illalla Kaarinan urheilukentän laidalla ja katselin radalla olevia juoksijoita. Meneillään oli ensimmäinen Kaarinan Rata-Ultra. Tapahtuman tarkoituksena oli, että juoksijat juoksevat rataa ympäri 6h tai 12h ja pyrkivät juoksemaan siinä ajassa mahdollisimman pitkän matkan. Ajattelin, että vitsi miten hienoa, että he todella jaksavat kiertää kenttää niin kauan. Itselläni oli tuossa kohtaa takana vain yksi maraton ja vasta edessä ensimmäiset ultramatkani. Muistan kuitenkin ajatelleeni, että ”Tuonne minä haluan!”

Viimeisen puolen vuoden taustaa

Viime syksynä vasemman polven alapuoli alkoi kipeytyä lenkeillä. Jätin lokakuussa Kaarinan syysmaratonin väliin varmuuden vuoksi, koska en halunnut kipeyttää jalkaa enää enempää. Marraskuussa kävin ortopedillä ja magneettikuvissa. Tuloksena tieto siitä, että jalassa ei ole mitään vikaa, vaikka se sattuukin. Patellajänteen etupinnalla oli ihan normaalia pientä turvotusta, ei mitään muuta. Varmuuden vuoksi sain 2kk juoksu- ja hyppykiellon, jota noudatin aika orjallisesti. Sain myös lähetteen fyssarille. Juoksutauko venyi yli kahteen kuukauteen ja fyssarilla poikkesin muutamia kertoja. Ei mainittavaa tulosta.

Heti juoksun aloittamisen jälkeen säären yläosan kipu palasi järjestäen aina noin 6km kohdalla. Tästä huolimatta olen nyt juossut säännöllisesti helmikuun alkupuolelta asti pikkuhiljaa matkoja kasvattaen. Säären yläosa alkaa tuntumaan melkein jokaisella lenkillä, mutta missään kohtaa se ei ole pakottanut minua lopettamaan juoksemista. Oikeastaan ei kai voida edes puhua kivusta vaan enemmänkin tuntemuksesta. Hullua tästä hommasta tekee se, että polven alapuoli alkaa tosiaan tuntumaan lenkillä, mutta kipu ei jatku lenkin jälkeen eikä leposärkyä ole ollut muutamaa poikkeuskertaa lukuunottamatta. Alustalla sinänsä ei ole merkitystä, mutta poluilla juostessa alamäet tuottavat hieman hankaluuksia pidemmän juoksemisen jälkeen, kun polven alueeseen kohdistuu painetta. Yhtä kaikki, kukaan ei tunnu osaavan sanoa että mikä mun jalkaa vaivaa eikä kukaan myöskään ole kieltänyt liikkumasta ja juoksemasta. Näillä siis mennään, mutta totta kai terveys edellä.

729A8220.JPG
Ennen lähtöä. Kuva: Jari Tomppo/UltraFinn Oy
729A8225.JPG
Lähtötunnelmia. Kuva: Jari Tomppo/UltraFinn Oy

Valmistautuminen

Tein päätöksen Karulle osallistumisesta jo viime vuonna, joten olin ilmoittautunut juoksemaan jo hyvissä ajoin. Alunperin olin menossa juoksemaan suuruuden hulluna 12h matkaa, mutta lyhensin sitä siitä syystä, että toisena tavoitteena oli Nuts Karhunkierroksen 83km. Jos olisin juossut Karulla pidemmän setin, niin palautuminen olisi vienyt huomattavasti pidemmän ajan. Juoksutauon jälkeiset treenit ovat siis tähdänneet alusta asti tähän tapahtumaan sekä KK:lle. Treenejä en ole kevään aikana jättänyt kuin muutaman tekemättä kiireen vuoksi. Lihaskuntoa olisi voinut tehdä paljon enemmän, mutta näissä ruuhkavuosissa ja puolivuotiaan, aktiivista kouluttamista tarvitsevan koiran omistajana ei vaan kaikkeen aina jaksa venyä.

Alkuperäisenä tavoitteena oli ottaa Karulla vähän rauhallisemmin ja kävellä osan matkasta, jotta palautuminen KK:lle olisi ollut nopeampaa. Polven tuntemusten vuoksi päätin kuitenkin perua koko KK:lle osallistuminen muutamaa viikkoa ennen Karua ja siinä kohtaa myös päätin, että juoksen Karulla sen mitä jalka antaa myöden – on se sitten 6km tai 50km.Muuten en tähän tapahtumaan valmistautunut mitenkään erityisesti.

Edeltävällä viikolla yritin ottaa rennosti, söin ehkä hieman normaalia enemmän hiilareita, mutta en mitenkään erityisesti tankkaillut juoksua varten. Juoksuvaatteet päätin edeltävänä iltana samalla kun heittelin kamoja kassiin pienen jännityksen saattelemana. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin ehkä vähän liiankin paljon ajatuksissani siinä uskossa, että joudun kuitenkin keskeyttämään, joten en juoksusta liiemmälti stressaillut. Toisaalta ihan hyvä niin.

Juoksupäivä

Aamulla heräilin ihan hyvin nukutun yön jälkeen kuuden jälkeen. Kiskoin juoksuvaatteet päälle ja yritin syödä aamupuuron muuta perhettä herättämättä. Hieman ennen seitsemää hyppäsin autoon ja ajoin pienen sateen saattelemana Kaarinaan. Sateesta ei oltu puhuttu yhdessäkään sääennusteessa, joten tässä kohtaa alkoi hieman jännittämään, että joutuuko sitä juoksemaan litimärkänä koko 6h.

20190420_074244.jpg

20190420_144835.jpg

Perille päästyäni kävin hakemassa heti ensitöikseni oman numeroni sekä nilkkoihin asetettavat ajanottohärpäkkeet. Suuntasin samalla kohti pukuhuonetta laittamaan näitä paikoilleen sekä arpomaan, että millä takilla sitä lähtisi matkaan. Pitkähihaisenpaidan kun unohdin tietysti kotiin. Aina jotain täytyy unohtua, eikö?

Pukuhuoneessa tuli juteltua muutamien muiden osallistujien kanssa. Pohdittiin yhdessä millä varustuksella kukakin lähtee matkaan, millaisia tavoitteita kenelläkin on ja mitkä ovat päivän fiilikset. Aika kului rupatellessa yllättävän nopeasti ja kohta olikin jo aika siirtyä ulos viemään tavaroita radan reunalle. Asettelin mukaani ottamani syötävät pöydälle huoltosuoralle ja yritin pitää itseäni lämpimänä tekemällä vähän dynaamisia venytyksiä samalla kun rupattelin ihmisten kanssa.

Lähtölaukaus

Hieman ennen kello kahdeksaa 12h juoksijat sekä me ensimmäisessä ryhmässä 6h juoksevat lähdimme valumaan kohti takakaarteessa olevaa lähtöpaikkaa. Tässä vaiheessa alkoi mullekin pikkuhiljaa konkretisoitua, että kohta pitäisi juosta kuusi tuntia putkeen tuota 430,66m punaistarataa. Ajatuksena se kuulostaa aivan hullulta. Kuka hitto jaksaa kiertää samaa rinkiä niin kauan? Mahtaakohan siinä kyllästyä totaalisesti?

Matkaan lähdettiin tasan kello kahdeksan aamulla. Ilma oli vielä sateen jäljiltä hieman utuinen ja taivas täysin pilvessä. Oikeastaan tuossa kohtaa oli aika loistava keli. Eliittiradan juoksijat lähtivät heti omia menojaan. Oli se heti alusta asti ihailtavan näköistä toimintaa. Itse kun ei jaksaisi sitä vauhtia varmaan yhtäkään kierrosta, saati sitten 12h putkeen.

729A8245.JPG
Matkaan! Kuva: Jari Tomppo/UltraFinn Oy
729A8316.JPG
Alkumatkalla jaksoi vielä hymyillä. Kuva: Jari Tomppo/UltraFinn Oy

Itse jättäydyin jo lähdössä suosiolla aika taakse, koska tiesin että vauhti ei ole tulemaan kova. Tavoitteeksi asetin pitää keskivauhdin siellä 6.30-7.00 välillä koko kuuden tunnin ajan, sillä tiesin sen riittävän 50km juoksemiseen, vaikka huoltosuoralla tulisikin käveltyä useamman kerran tuona aikana. Näin jälkeen päin ajateltuna olisin varmasti jaksanut pitää yllä kovempaakin vauhtia, mutta kun alussa ei yhtään tiennyt, että mikä polven tilanne tulee olemaan tai mikä mun todellinen kunto oikeasti on, niin päätin ottaa varmanpäälle. Ja hyvä niin!

Syömiset

Olin päättänyt jaksottaa juoksua 15min pätkiin. Päätin, että juon aina 15min välein vaihtelevasti urheilujuomaa ja vettä. Välillä otin vain toista ja välillä molempia. Alunperin olin ajatellut kokeilla juoksemista kokonaan ilman geelejä, mutta jo ensimmäisen tunnin jälkeen tulin siihen tulokseen, että pyörrän tuon ajatuksen. Heti ensimmäisestä tunnista lähtien sitten otinkin geelin aina tasatunnein ja ne selkeästi toivat lisää virtaa. Juomisen ja geelien lisäksi otin kuuden tunnin aikana järjestäjien pöydästä muutaman karkin, muutaman kerran suolaa, hörpin puolessa välissä urakkaa vähän mehukeittoa (kun nälkä perhana yllätti) ja loppuvaiheessa söin vielä puolikourallista suolapähkinöitä. Mukaan oli pakannut erilaisia hyvyyksiä geelien lisäksi kun en tiennyt mikä mahtaisi mahdollisesti maistua. No, eipä maistunut noista mikään.

20190419_192859.jpg

IMG-20190420-WA0019-01.jpeg
Hamsterilla posket täynnä karkkia ja huoltaja käski hymyillä. Kuva: Mira Aaltonen

Hitaasti, mutta varmasti eteenpäin

Juoksu sujui kivasti noin kahteen tuntiin saakka. Siihen mennessä polvi oli jo ilmoitellut itsestään tuttuun tapaan noin 6km juoksemisen jälkeen, mutta ne olivat onneksi vain tuntemuksia eikä mitään hälyttävää kipua. Puolikkaan maratonin lähestyessä iski hetkeksi sellainen olo, että hitto vie, vielä yli neljä tuntia juoksemista. Tuo oli oikeastaan ainut hetki koko kuuden tunnin aikana, kun pieni turhautuminen nosti päätään. Tämäkin meni onneksi ohi, kun asennoiduin siihen, että vielä kun jaksan juosta hetkisen, niin sitten saakin jo vaihtaa suuntaa ja avautuu taas aivan uudet maisemat.

729A8486.JPG
Mietteliäänä eteenpäin. Kuva: Jari Tomppo/UltraFinn Oy

Suuntaa vaihdettiinkin sitten kolmen tunnin jälkeen. Hassua kyllä, mutta käännöksen jälkeen kropalta vaati muutaman kierroksen selkeästi tottua tähän muutokseen. Aluksi tuntui, että vauhti hiipui hetkeksi totaalisesti ja kaarteissa kroppa ei totellut samalla tavalla. Käännös oli kuitenkin positiivinen asia, sillä tuntui tuovan ihan uutta potkua etenemiseen taas hetkeksi.

Petteri Jokela 7
Käännös. Kuva: Petteri Jokela

Yhdessä mennään

Polkujuoksutapahtumissa vallitsee usein yhteisöllinen meininki, vaikka kaikki omaa suoritustaan tekevätkin. Ennen tätä ratajuoksua mietin, että minkäköhänlainen meininki tässä tapahtumassa mahtaa olla. Hyvähän se oli! Mukana oli muutamia mulle tuttuja ihmisiä (osa ihan oikeasta elämästä ja osa instasta) joiden kanssa tuli matkan varrella vaihdettua pari sanaa, mutta myös täysin tuntemattomia juoksijoita joiden kanssa oli mukava vaihtaa ajatuksia. Monen monta kierrosta tuli kierrettyä Instasta tutun Kallen kanssa ja kiitos hänen, myös loppuvaiheessa vauhti pysyi yllä rupattelun lomassa.

Petteri Jokela 10
Kallen kanssa yhtä matkaa. Kuva: Petteri Jokela

Huolto

Tapahtumassa oli loistava huolto järjestävien tahojen puolesta. Pöydältä löytyi vettä, urheilujuomaa, suolakurkkua, banaania, karkkia jne. Valinnanvaraa riitti ja tarjottavien lisäksi sai aina kauniin hymyn ja kannustuksia. Kiitos talkoolaisille tästä!

Tämän lisäksi juoksijat saivat laittaa omia eväitään pöydille, joiden takana mahdolliset omat huoltajat seisoivat auttamassa ja kannustamassa. Mulla oli ilo ja kunnia saada mua auttamaan ihana Mira, joka on ihan pro jo tässä hommassa, koska hän on ollut huoltamassa jo pariin otteeseen meidän juoksupossen Katrin 24h juoksuja. No, tätä mun muutaman tunnin juoksua nyt ei voi verrata noihin aikoihin, mutta oli kiva kun tiesti, että joku seisoo pöydän takana tukena ja turvana. Juoksun aikana pystyin aina huikkaamaan Miralle, että avaa vaikka geelin valmiiksi seuraavalle kierrokselle tai kaivaa suolat esiin. Mira myös kyseli aina matkan varrella fiiliksiä ja pakotti hymyilemään jos näytti siltä, että kulmat kurtistuivat liikaa. Ihana Mira!

729A8370
Järjestäjien huolto. Kuva: Jari Tomppo/UltraFinn Oy
729A8644
Omat huoltopöydät. Kuva: Jari Tomppo/UltraFinn Oy

Maalia kohden

Kaiken kaikkiaan juoksu sujui mun mielestä todella hyvin. Lähdössä kun ei tosiaan ollut minkäänlaista ajatusta siitä, että miten polvi tulee kestämään. Aamulla oli vielä täysin piemennossa, että tuleeko matkasta tunnin vai kuuden tunnin mittainen vai jotain siltä väliltä. Ja jos aivan rehellinen olen, niin kuvittelin päivän oikeasti päätyvän ennemmin keskeytykseen kuin siihen, että saavutan kaikki itselleni asettamat tavoitteet.

Olen kyllä todella tyytyväinen siihen, että pystyin juoksemaan koko ajan. Fiilis pysyi hyvänä koko matkan ajan eikä mitään suurempia kipuja tai kolotuksia tullut. Alkuvaiheessa vihoitellut polvikipukin häipyi jossain kohtaa. Taisi vaihtaa paikkaa vasempaan kantapäähän…

Petteri Jokela 5
Kuva: Petteri Jokela
Petteri Jokela 3
Kuva: Petteri Jokela

Vauhti pysyi koko juoksun ajan suhteellisen tasaisena. Kierrosajat keikkuivat 2.50-3min välillä ja keskivauhti oli aika tasaisesti 6.44min/km, lopussa hieman hyytyen sinne vajaaseen 7min/km. Loppuun jaksoin vielä omasta mielestäni ottaa pienen loppukirinkin, vaikka se ei ajoissa näkynytkään. Nainen kuvitteli juoksevansa kovempaa, mutta taisi tosiaan jäädä vain ajatuksen tasolle. Hih!

Mitali kaulassa on helppo hymyillä

Päivä oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Ilmat suosivat, ihmiset olivat hyvällä tuulella, musiikki oli loistavaa (vaikka parista biisistä Pasille jouduinkin sanomaan, että nyt jotain menevämpää, hih!) ja järjestelyt toimivat paikan päällä loistavasti alusta loppuun asti. Iso kiitos hienosti järjestetystä tapahtumasta UltraFinn Oy ja Finnish Marathon Runners. Ja taas kerran kiitos Janne Klasilalle ohjelmasta ja mun rutinoiden kuuntelusta.

20190420_141429-01.jpeg

20190420_141536-01.jpeg

Kotiin lähti iloinen nainen osallistujamitali kaulassa. Jalat olivat illalla aika tönkössä kunnossa, mutta palautuivat hyvin muutamassa päivässä kävelyn avulla. Lähipäivinä juoksumoti on ollut hieman kateissa, mutta kaipa se sieltä taas löytyy ja lähdetään kohti uusia tavoitteita. Tarkoituksena on juosta heinäkuussa Kopparnäs trail 20km, syyskuussa Nuuksio Classic Trail Maraton 42km ja lokakuussa Vaarojen maraton 42km.

Miten kävi?

Ensimmäinen tavoite oli juosta koko 6h. Toinen tavoite oli saavuttaa maratoni. Kolmas tavoite oli juosta 50km ja kaikki sen yli olisi pelkkää plussaa. Juoksun jälkeen pystyin onneksi toteamaan, että jokainen tavoite täyttyi tulostaulun näyttäessä kuuden tunnin jälkeen 51.8km. Ihan huippua! Melkein kaksi kilometriä enemmän, mitä oli tavoitteena.
Moni teki varmasti omia ennätyksiään, mutta yleisestikin ottaen KARU oli tuloksellisesti taas ihan yhtä kova kuin ensimmäinenkin, sillä ennätyksiä rikottiin taas oikein urakalla.

Ennätykset vuonna 2019
Noora Honkala, 12h-juoksun PE+SE 135.786km
Jaana Lehtinen, N55 12h-juoksun SE 106.626km
Rain Seepõld, 6h-juoksun Viron ennätys 81.074km
Tapio Talvitie, M60 6h-juoksun SE 73.035km
Heli Markkanen, N45 6h-juoksun SE 69.214 km
Henri Ansio, 50 km SE 3.11.33

IMG-20190420-WA0018-01.jpeg
Juoksun jälkeen on helppo hymyillä. Kuva: Mira Aaltonen

Rataultralle?

Jos nyt heräsi kiinnostus rataultraa kohtaan ja kaipaat tavoitteita vaikka ensi keväälle, niin iloksesi voin kertoa, että Kaarinan rata-ultra – KARU – järjestetään Kaarinan urheilukentällä lauantaina 18.04.2020 kolmannen kerran. Lajeina ovat 6h ja 12h juoksut. Kilpailun järjestävät yhteistyössä Finnish Marathon Runners (https://tossu.com) ja UltraFinn Oy (https://ultrafinn.fi). Jos vähänkään mietit osallistumista niin siinä kohtaa voin sanoa, että ehdottomasti kannattaa lähteä mukaan!

Petteri Jokela 11
Viimeisiä kilometrejä. Kuva: Petteri Jokela

Kuvat/Jari Tomppo, UltraFinn Oy
Kuvat/Petteri Jokela

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s