Finnish Marathon Runners kevätleiri & Sappee Uphill Run 2019

Auringonpaistetta, alkukesän ensimmäisiä hellepäiviä, järvimaisemia, juurakkoisia polkuja, mäkien tunkkausta, hikeä otsalla, väsyneitä jalkoja, lämpimiä paljuja, lempeitä löylyjä, erilaisia ihmisiä, naurua ja puheensorinaa. Siitä oli FMR:n keväleiri tehty.

20190518_105819.jpg

FMR:n kevätleiri pidettiin taas tuttuun tapaan Sappeella. Itselleni tämä oli toinen kerta, kun lähdin perjantaina töiden jälkeen ajamaan kohti leiriä. Tällä kertaa sain leiri- ja matkaseurakseni Susannan.

20190518_102754.jpg

Saavuimme perille vasta hieman ennen seitsemää illalla, jossa suurin osa muista leiriläisistä jo tuli meitä reippaina juosten vastaan muutama kilometri ennen majoituspaikkaa. Huikkasimme moikat ja saimme ohjeet mökin löytämiseksi, joka oli tänä vuonna eri kuin viime vuonna. Kävimme nakkaamassa tavarat huoneeseen, vedettiin juoksukuteet päälle ja saatiin pienelle iltalenkille seuraa Jannesta ja Kaisasta. Lenkin päätteeksi käytiin nostamassa kertaalleen sykettä lasketturinteessä. Loppuilta menikin rentoutuessa saunassa ja lämpimässä paljussa.

20190518_092713.jpg20190518_111105.jpg20190518_094621.jpg

Lauantaiaamulla herättiin aikaisin ja ajettiin parin kymmenen kilometrin päähän polkulenkille. Matkaa kertyi noin 13km, jonka varrelle mahtui paljon kauniita järvimaisemia. Reitti oli mukavan vaihtelevaa ja osittain aika hankalaakin hakkuutöiden jäljiltä.

IMG-20190518-WA0031.jpg20190518_115537.jpg20190518_105931.jpg20190518_102542.jpg

Polkulenkin jälkeen ehdittiin nopeasti käymään suihkussa ja syömään, sen jälkeen olikin jo aika lähteä valmistelemaan Sappee Uphill Runin reittiä. Minä, Susanna ja Kaisa käytiin merkkaamassa tieosuudet nauhoilla ja kylteillä. Ilmeisen hyvin onnistuttiin reitti merkkaamaan, koska tiettävästi vain 1/35 eksyi matkalla tekemään pienen mutkan.

20190518_140947.jpg

Itse ajattelin aamun polkulenkin jälkeen hetken, etten osallistuisi kisaan ollenkaan. Helle ja lenkki veivät mehut melkein kokonaan. Lisäksi liian hyvässä muistissa oli vielä viime vuoden juoksu ja se tuska, jonka 5km/300nm voi aiheuttaa. Tänä vuonna juoksukilometrit ovat myös jääneet kovin vähäisiksi alkuvuoden pitkän telakan vuoksi ja mäkitreeniä en ole tehnyt käytännössä lainkaan. Harmitti jo etukäteen, kun tiesi, että viime vuoden (ei kovin hääppöinen sekään) aika tulisi huononemaan kovalla kädellä. No, tästä huolimatta päätin lähteä mukaan sillä ajatuksella, että kävelen vaikka puolet jos siltä tuntuu. Ei kai sitä sellaista raastoa voi jättää välistä, kun kerran Sappeelle asti on joka tapauksessa lähtenyt.

20190519_091443.jpg

Tasan kello 15 startattiin Jannen käskystä matkaan laskettelumäen alapuolelta.

Siitä 500 metrin matka nousua hissiuraa pitkin, jolla kaltevuutta lähes 20 astetta, joten korkeuseroa kertyy vajaa 100 m. Sata metriä ennen huippua käännytään oikealle jonka jälkeen reitti jatkuu noin 500 metriä suhteellisen tasaisena läpi Sappeen majoitusalueen. Sen jälkeen Sappeenvuorentietä lasketellen noin 1 km laskuosuus, joka on hyvin juostavaa alaspäinkin mennessä. Sen perään sama 1 km ylöspäin, korkeuseroa tällä raapaisulla noin 80 m. Nousun päätteeksi on pari sataa metriä tasaisempaa karavaanarialueen läpi. Sen perään n. 400 m mittainen laskuosuus, jossa noin 80 metriä korkeuseroa. Siitä parisen sataa metriä tasaisempaa rinteiden poikki. Ja loppuun todellinen raasto hissiuraa pitkin Sappeen huipulle, jossa n. 500 metrin matkalla vajaa 100 m korkeuseroa.

IMG-20190518-WA0019.jpg
Kuva: Susanna
IMG-20190518-WA0016.jpg
Kuva: Susanna

Ensimmäisen nousun jälkeen olin jo aivan valmis heittämään hanskat naulaan. Susanna ei osallistunut kisaan vaan odotti mua rinteen yläpäässä ja kysyi, että jätänkö vesipulloni hänelle kuten oltiin sovittu. En pystynyt kunnolla vastaamaan mitään, kun pelkäsin sanovani, että: ”Tämä matka loppuu juuri nyt, just tähän!”

Päätin kuitenkin jatkaa ensimmäiselle vesipisteelle asti. Naureskelin mielessäni, että siitä saan sitten kyydin mökille takaisin viimeistään siinä kohtaa kun pistävät kamat kasaan. Vesipisteellä totesin, että juoksen vielä kuitenkin mäen alas, koska sielläkin on auto… Alhaalla päätin, että kävelen mäen kuitenkin ylös. Ja kävelyksi se suurimmaksi osaksi menikin. Hengitys vinkui, hiki valui ja kroppa tuntui huutavan, että lopeta jo tämä pelleily. Yritin aina välillä ottaa juoksupätkiä, mutta totesin aina aika nopeasti, että pääsen melkein nopeammin reippaasti kävelemällä kuin väkisin juoksemalla. Mäen päällä mietin, että matkaa ei ole enää kovinkaan paljoa ja tiesin, että maaliin asti mennään. Hiekkatiellä alaspäin mennessä yritin vähän nostaa vauhtia, mutta todellisuudessa vauhdissa ei varmasti tapahtunut juurikaan muutosta. Lasketturinteen poikkimennessä yritin vähän tasailla hengitystä ennen laskettelurinteen nousua.

IMG-20190518-WA0014.jpg
Kuva: Susanna

Viimeinen tunkkauspätkä olikin sitten ihan hirveä. Viime vuonna ei ollut tarvetta kertaakaan pysähtyä mäessä, mutta nyt oli pakko jäädä välillä puskuuttamaan keskellä hissikuilua, kun eteenpäin ei yksinkertaisesti vain päässyt. Jossain vaiheessa kuulin, että Simpasen Juuso on tulossa mun takana jo maaliin toiselta kierrokseltaan ja päätin, että mun ohi ei mennä. Eikä menty. Maaliin saavuin yli 3.5min huonommassa ajassa kuin viime vuonna, mutta ei haittaa. Maaliin päästiin jumbosijoilla ja taas ollaan yhtä (kamalaa) kokemusta rikkaampia.

IMG-20190518-WA0024.jpg
Kisan jälkeinen todellisuus. Ihan loppu. Kuva: Susanna

20190518_172953.jpg

IMG-20190518-WA0026.jpg
Hetken päästä jaksoi taas hymyillä. Kuva: Susanna

Kisan ja helteisen päivän jälkeen oli veto kyllä totaalisen poissa hetken aikaa. Illemmalla kuitenkin jaksettiin lähteä vielä Susannan kanssa kiertämään noin 3km osuus kisareitistä ja kerättiin merkintänauhat ja kyltit pois. Tämän jälkeen olikin hyvä köllötellä hetki saunassa ja paljussa ja mennä suhteellisen ajoissa nukkumaan.

20190519_082915.jpg20190519_082841.jpg

Viimeisenä leiripäivänä heräiltiin jo kuuden jälkeen ja oltiinkin sitten jo hyvissä ajoin aamulenkillä. Nautittiin Susannan kanssa kaksin aamuisista auringonsäteistä 6km verran läheisillä poluilla. Osa porukasta tuli hieman perässä samoille poluille ottamaan uutta päivää vastaan. Reippain kaikista lähti tekemään yli 30km pitkistä yksinään.

20190519_083150.jpg

Yhdentoista aikaan käännettiin auton nokka takaisin kohti Turun seutua ja sanottiin Sappeelle hei, hei! Iso kiitos kaikille mukana olleille. Ensi vuonna sitten toivottavasti taas uudestaan.

20190519_083008.jpg

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s