PNM Trail 2019

Juoksin mun elämäni ensimmäisen polkujuoksutapahtuman ja samalla ensimmäisen puolikasta pidemmän matkan vuonna 2017 PNM traililla. Tämän jälkeen on vettä aika paljon virrannut Aurajoessa ja polkuja on tullut tallattua sen jälkeen siellä sun täällä. Nyt oli aika palata noille poluille, jotta kaverini voisi tehdä tuon saman.

20190803_183145.jpg

Tänä vuonna PNM trail ollut mun alkuperäisessä juoksusuunnitelmassa mukana. Viime viikonloppuna juoksin Kopparnäs coast trailin ja tänä viikonloppuna oli tarkoitus juosta vain ohjelman mukainen hidas 180min pitkis. Mutta kuinkas sitten kävikään. Viime viikonloppuna kaverini Minna joutui perumaan juoksunsa Inkoossa ja kun itselläkin tuo matka meni käytännössä kävelyksi käristyskupolin alla, niin muutamien nopeiden liikkeiden jälkeen meillä oli osallistumisoikeus PNM trailille ja viikonlopun pitkis vaihtui Kurjenrahkan maisemiin.

20190803_102853.jpg20190803_163310.jpg

Aamulla lähdettiin Minnan kanssa hyvissa ajoin kohti Valpperia. Paikalle päästyä käytiin hakemassa kisanumerot ja tarvikekassit kisakansliasta. Tämän jälkeen suunnattiin takaisin autolle laittamaan kenkiä ja virittämään Minnalle juomarakkoa liiviin. Ennen juoksua ehdittiin vielä treffaamaan mun juoksu/työkaveri Paula ja Virpi, joka on yksi meidän juoksupossen jäsenistä.

20190803_112204.jpg

Itseä ei juoksu sinänsä jännittänyt. Lähdin matkaan sillä ajatuksella, että olen pitkiksellä, mutta kuitenkin niin, että juoksen vähän reippaammin, mitä Janne mun ohjelmaani oli suunnitellut. No, sykkeet ei olleet lähelläkään siellä missä olisi pitänyt, mutta ehkä mä saan sen anteeksi. Enemmän jännitin Minnan puolesta, joka oli lähdössä elämänsä ensimmäiselle puolikkaalle (ja ylikin) ja vielä poluilla. En hetkeäkään epäillyt etteikö hän siitä hyvin selviäisi, mutta totta kai sitä aina jännittää kaverin puolesta, että kaikki menee hyvin.

20190803_110021.jpg
Ennen meidän lähtöä matkaan lähtivät 38km juoksijat.

Minnan kanssa vaihdettiin lähdössä läpyt ja toivottelin onnea matkaan. Itse lähdin alkuun Paulan perässä juoksemaan, mutta jo 2km jälkeen totesin, että mun kunto ja vauhti on niin kaukana hänen kunnostaan, että jatkan omaa suoritustani omalla vauhdillani. Matka koostui tosi vaihtelevista osuuksista. Välillä mentiin helppoa ja leveää neulaspolkua, joka yhtäkkiä vaihtuikin pehmään varvikkoon tai kiviseen peltotiehen. Kohta oltiinkin juurakkoisella polulla, hakkuualueella tai hiekkatiellä. Positiivista oli se, että teitä oli vähennetty parin vuoden takaisesta, mutta jollain tapaa mun makuun niitä oli ehkä vieläkin liikaa.

20190803_121550.jpg20190803_132918.jpg

Matka sujui kokonaisuudessaan ihan hyvin, vaikka ensimmäisen kymmenen kilometrin aikana tuntui ettei kone oikein kunnolla käynnistynyt missään kohtaan. Hiekkatieosuudet menivät hyvin, mutta polkuosuudet tuntuivat vievän hirmuisesti aikaa ja energiaa ja vauhti tyssäsi. Pari kilometriä toisen huollon jälkeen tuntui tahmealta, mutta sen jälkeen jostain löytyi uutta virtaa etenemiseen. 15km onkin ollut mun matkan nopein kilometri. Näillä paikkeilla taisin ohittaa noin kolme selkää, jotka olivat juosseet koko matkan tähän asti pitkällä mun edessä. Tuossa kohtaa myös päätin, etten päästä itseäni niin helpolla kuin yleensä. Täysillä en mennyt, mutta rehellisesti sanottuna ei mulla hirmuisesti enempää silti olisi ollut antaa mitään. Ja periaate oli, että yksikään selkä jonka ohitan, ei tule enää ohi. Eikä tullutkaan. Pääasiassa matkalla kilometrit kuluivat tosi nopeasti. Missään kohtaa, ellei nyt lasketa paria viimistä kilometriä, ei tullut sellaista oloa, että ”voi kun nuo kilometrit kertyisivät kelloon nopeammin…”

20190803_120739.jpg20190803_134414.jpg

Viimeiset viisi kilometriä on aina pitkät niin…

Siinä kohtaa, kun kuvittelin maaliin olevan vain noin 5km iski yllätys, yllätys nälkä. Ajattelin, että kun matkaa on enää niin vähän, niin voin hyvin yrittää pitää vauhtia yllä, että pääsen poluilta pois. Reitin sunnittelijat olivat kuitenkin olleet niin kyönejä, että ”viimeiset viisi kilometriä olivat perseestä niin…”. Pientä nousua, hakkuualuetta, kanervikkoa… Kaikkea sellaista, joka taatusti hidastaa matkantekoa ettei vahingossakaan saa aikaiseksi kunnon loppukiriä. Ja sitten kun kuvittelet, että olet kohta jo maalissa niin siitä ei näy vilaustakaan. 23km tulee täyteen ja matka sen kun jatkuu vaan ja kohta törmäät kylttiin, jossa lukee 1km maaliin. Tässä kohtaa saatoin päästä ruman sanan, hups! Tästä sisuuntuneena jatkoin matkaa ja sain vielä yhden selän kiinni.

IMG-20190803-WA0015.jpg
Kuva: Minna Halonen

Maaliin saavuin hyvävointisena ja jaksoin ottaa vielä pienen loppukirinkin. Maalissa olivat Paula ja Virpi vastassa. Paula oli tullut maaliin noin 25min ennen mua ja sijoittuikin hienosti 14. naisten sarjassa. Virpikin oli saanut hienosti oman 12km matkansa juostua ja teki jo lähtöä kotiin. Oma aika oli noin 5min huonompi kuin kaksi vuotta sitten ja se tietysti harmitti. Selitän sitä kyllä itselleni sillä, että reitistä olisi poistettu kokonaan pitkä autotieosuus ja muutenkin polut olivat paikoin enemmän teknisiä joten aikaa kului siksi enemmän. Ja tietysti viime lauantai painoi vielä jaloissa. Syy ei tietystikään ole siinä, että olen ihan liikaa köpöttänyt vain pk-lenkkejä lintsaten vk-lenkeistä ja kerännyt lisäksi monta kiloa vyötärölle lisää parin vuoden aikana. Ajasta viisi, maaliin tultiin ja juoksusta jäi hyvä fiilis. Kilometrit taittuivat nopeasti vaikka 80% matkasta taitoin täysin yksin pelkästään omat ajatukseni seuranani.

IMG-20190803-WA0028-01.jpeg
Kuva: Virpi Järvinen

Maaliin päästyä suuntasin suoraan soppatykille, koska nälkä oli edelleen olemassa. Soppakulhon kanssa suuntasin maaliviivan tienoille odottamaan Minnaa. Vajaan 20min odottelun jälkeen Minna juoksikin maaliin hyväkuntoisena. Niin siistiä, että tuo nainen tuli mun polkujuoksuryhmään viime syksynä. Tuolloin 5-7km matkat tuntuivat hänestä pitkiltä. Loppukevään ja kesän aikana ollaan juostu yhdessä poluilla pisimmän matkan ollessa 16km. Ja nyt tuo huikea nainen juoksi elämänsä ekan polkujuoksutapahtuman samassa paikassa kuin minä kaksi vuotta sitten. Nauroinkin Minnalle, että jos homma lähtee samalla lailla lapasesta kuin mulla, niin valmistautukoon kohta juoksemaan vähän pidempiäkin matkoja. 😉

20190803_145550_044-01.jpeg

Kotimatkalle Valpperista lähti suihkun jälkeen kaksi tyytyväistä naista. Toinen oli ylittänyt itsensä ensimmäisellä puolikkaallaan (ja ylikin) ja toinen oli tyytyväinen hyvään lenkkiin. Mielettömän kiva päivä kaikin puolin – kiitos Minna ja kiitos Juoksuaika hienosta tapahtumasta sekä ilmaisesta osallistumisesta!

20190803_145815-01.jpeg

Olitko sinä juoksemassa tänä vuonna PNM traililla? Mitkä fiilikset jäi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s