Kopparnäs Coast Trail 2019

Mitä tulee kun yhdistetään hiekkarantaa, kallioita, kilometritolkulla meren rantaa, kapeita metsäpolkuja ja läjäpäin upeita maisemia? Vastaus on tietenkin Kopparnäs coast trail, joka on rankattu yhdeksi Suomen kauneimmaksi polkujuoksureitiksi, eikä suotta. Reitti oli maineensa veroinen ja minä nautinkin sitten koko rahan edestä noista maisemista 20km verran vuoden kuumimpana päivänä.

20190727_173450.jpg

Me ilmoittauduttiin mun mieheni kanssa coasttrailille jo melkein heti ilmoittautumisen avauduttua. Kauniita maisemia täynnä olevat mainokset tekivät vaikutuksen ja halusin kokea tälle vuodelle jotain uusia polkujuoksutapahtumia. Tässä kohtaa voin jo sanoa, että loistava valinta tehtiin.

Aamulla starttailtiin kahdeksan maissa kotoa liikkeelle. Alunperin meitä piti lähteä täältä kolme samalla kyydillä, mutta kaveri joutui valitettavasti perumaan lähtönsä kokonaan. Inkoosta napatttiin sitten vielä juoksupossen jäsen Lea kyytiin ja ajettiin tapahtuma-alueelle. Osallistujat joutuivat jättämään autonsa parkkipaikalle, joka oli hieman yli 2km päähän tapahtuma-alueesta. 25 onnellista 4hlö autokuntaa saivat pysäköintioikeuden lähemmälle parkkipaikalle vain noin 800m päähän lähdöstä. Me kuuluttiin onneksi tähän onnekkaaseen porukkaan. Koska autoon oli tullut tilaa yhden jäädessä pois, niin tarjottiin matkalla kyyti yhdelle kävelijälle.

20190727_094851.jpg

20190727_094905.jpg

Parkkipaikalta käveltiin noin 800m lähtöpaikalle, joka sijaitsi Sandvikenin uimarannalla keskellä ei mitään. Tässä tapahtumassa ei ollut tarjolla suihkuja tai muita hienoja fasiliteetteja. Rannan tuntumassa oli kaksi puuceetä ja tämän lisäksi oli rakennettu pressuista pukeutumissuoja sekä kenttävessoja. Nämä vessat oli tosiaan rakennettu pressuista väliseinineen ja pytyn virkaa hoitivat muovipussit, joiden päälle oli viritetty vessan istuinrengas. Kuulostaa aika hasardilta, mutta oikein toimiva ja voisin jopa sanoa, että huomattavasti miellyttävämpi kokemus kuin haiseva puucee.

Me oltiin hyvissä ajoin paikalla ennen lähtöä. Ensitöiksi haettiin numerot ja sen jälkeen hengailtiin varjossa. Siinä istuessa tuntui, että aivan jokainen osallistuja on kilpaurheilija. Jokainen näytti niin sporttiselta. Paikalla oli hyvä fiilis ja rankasta ilmasta huolimatta kaikilla oli hymy huulilla, vaikka tiedossa oli astetta kovempi juoksu.

IMG-20190727-WA0017.jpg

20km lähtijät oli laitettu toiveiden mukaan kolmeen eri lähtöryhmään tavoiteajan perusteella. Oltiin Lean kanssa valittu molemmat 3. eli viimeinen lähtöryhmä. Klo 11 starttasi ensimmäinen ryhmä ja sitten 6min päästä oli viimein meidän vuoro. Kahdessa ensimmäisessä ryhmässä porukka kasaantui lähtöviivan läheisyyteen, mutta meidän porukasta juuri kukaan ei ollut halukas ottamaan ensimmäistä paikkaa. Matkan varrella kävikin ilmi, että moni oli lähtenyt itseni tavoin (helle)pitkikselle.

20190727_105757.jpg

IMG-20190727-WA0020.jpg

Ensimmäiset 3-4km mentiin aika haipakkaa vauhtia, koska matkalle mahtui aika paljon tietä ja helposti juostavaa polkua. Kello näytti välillä alle 6min/km vauhtia, joka on aivan liikaa mulle tuossa helteessä. Tasaisella ja alamäkeen juostessa vauhti tuntui kuitenkin vielä ihan hyvältä siinä kohtaa. Ensimmäisellä juomapisteellä onneksi tajusin, että nyt on höllättävä vauhtia tai seuraavat 17km koituvat kuolemaksi. Otinkin sitten asenteen, että nyt ollaan juoksu-kävely pitkiksellä ja ainoa tavoite on päästä maaliin ilman kaatumisia tai nestehukkaa. Meidän juoksupossen hurjamimmi Lea paineli tässä kohtaa jo omia menojaan.

IMG-20190727-WA0028.jpg

IMG-20190727-WA0031.jpg

Matkan kuumimmat ja raskaimmat kohdat olivat myös ne kaikkein hienoimmat.

Meidän reitti kulki uudestaan lähtöpaikan läpi 6km kohdalla. Voisi kuvitella, että on siistiä juosta hiekkarannan läpi ihmisten kannustaessa rannalla ja meressä, mutta ajatuksen tasolle se ihanuus jäi ainakin mun kohdalla. Tuntui, että hiekka upotti joka askeella vähintään metrin alaspäin ja jalat painoivat tuossa kohtaa ehkä kaksi tonnia kappale. Selvisin onneksi ilman konttaamista eteenpäin ja matka jatkui hetken aikaa helppoa pikkutietä pitkin.

IMG-20190727-WA0032.jpg

20190727_120814.jpg

Matka taittui koko ajan suht tasaisesti. Yritin pitää sellaista ajatusta yllä, että varjokohdat, alamäet ja tasaiset kohdat koitetaan juosta. Ylämäet, ne pienimmätkin, kävelin koko reissun ajan. Vauhti ei siis todellakaan päätä huimannut. Voisi sanoa, että matkasta varmaan puolet oli loppujen lopuksi kävelyä. Välillä, vaikka oli juostavaakin baanaa, niin ei vain yksinkertaisesti pystynyt edes pakottamaan itseään juoksemaan. Aurinko paahtoi niin kovin ja ilma tuntui seisovan täysin. Välillä itseä harmitti, että meno oli niin hidasta, mutta sitten ajattelin taas järjen kanssa ja totesin, että tärkeintä on matka ja maaliin pääsy.

20190727_121931.jpg

20190727_125435.jpg

Matkan hienoimmat maisemat olivat ehdottomasti 10 – 14.5km välissä. Tuohon pätkään mahtui rantakallioita ja hienoja merimaisemia yllin kyllin. Hirmuisesti noista maisemista ei kyllä ehtinyt nauttia, koska piti keskittyä askeleisiin. Kerran yritin matkan alkuvaiheessa ihailla merta juoksun lomassa ja melkein samantien olin melkein naamallani. Tuo rantakallioilla kiertävä väli oli myös matkan hitain. Viiden kilometrin matkan taivaltamiseen meni melkein tunti. Ehkä hitain 5km mulle ikinä! Kallioilla oli todella(!) kuuma ja tuntui, että koko ajan mentiin melkein ylös alas. Itse huomasin ainakin himmailevani tuolla pätkällä ihan jo senkin vuoksi, että pelkäsin helteen vuoksi kaatuvani. Enkä missään nimessä halunnut kuitenkaan keskeyttää johonkin tyhmään kaatumiseen. Olo ei ollut ihan samalla tavalla skarppi kuin viileämmällä kelillä, vaikka pidinkin koko ajan huolta nesteen saamisesta ja otin matkan varrella neljä geeliäkin. Tällä välimatkalla kävin kerran tai kaksi kastamassa päätäni meressä, koska tuntui että pää kiehui.

20190727_131925.jpg

20190727_124238.jpg

On jännä, miten melkein jokaisessa juoksutapahtumassa löytyy massan joukosta se yksi kanssajuoksija, jonka kanssa askeleet ja vauhti sopivat yksiin. Tällä kertaa juoksin melkein koko matkan yhdessä Tuulian kanssa. Ensimmäiset 10km minä taisin pitää vetopaikkaa Tuulian tullessa kannoilla. Sen jälkeen mentiin vähän vaihdellen miten mihinkin kohtaa sopi. Viimeisellä viidellä kilometrillä, jotka juostiin pääasiassa kallioilla metsässä, Tuuliasta oli korvaamaton apu, sillä hän sai nostettua juoksupätkillä vauhtia kovemmaksi mitä olisin ehkä yksin mennyt. Oli kiva taittaa matkaa jonkun kanssa ja vaihtaa ajatuksia matkan varrella. Hirmuisesti ei kyllä jututtanut viimeisten kilometrien aikana, mutta pelkästään se, että oli joku kenen kanssa juosta auttoi etenemistä helteessä. Onnea vielä Tuulia elämäsi toisesta polkujuoksutapahtumasta, jos luet tätä ja kiitos seurasta!

20190727_124240.jpg

Viimeisten kahden kilometrin kohdalla muhun iski jonkinlainen kyllästyminen kuumuuteen ja päätin, että nyt mennään. Lähdin etenemään yksin sen verran, että henki kulki, mutta päätin päästä äkkiä maaliin, jotta pääsen hyppäämään mereen. Matkan varrella ehdin saada vielä kolme selkää kiinni ja viimeiset kymmenet metrit rantahiekallakin tuntuivat tällä kertaa helpommilta maaliviivan häämöttäessä näköpiirissä.

IMG-20190727-WA0036-1.jpg

Maalissa mua odottivat jo Lea ja mun mies, joka oli juossut onnistuneesti 8km reitin. Nappasin juoksuliivin selästä ja kengät pois jaloista ja suuntasin heidän kanssaan mereen suoraan maaliviivalta. Vitsi miten hyvältä tuntuikaan päästä viilentymään tuon matkan jälkeen. Rantaviivalta käsin seurattiin viilentymisen jälkeen kisan voittajien palkitsemista ja ihmeteltiin nuorten juoksijoiden huikeita juoksuaikoja.

20190727_105226.jpg

Hetken meressä rentoutumisen jälkeen haettiin tavarat säilytyksestä ja käytiin vaihtamassa vaatteet kotimatkaa varten. Olo tuntui hyvältä, vaikka takana olikin käristyskupolin alla suoritettu pitkis. Väsymys iski sitten puolentoista tunnin matkalla kotiin. Kotiin päästyä huomasi, että helle ja fyysinen suoritus olivat tehneet tehtävänsä. Molemmat meistä oli niin väsyneitä, että suihkun ja syömisen jälkeen ei kyennyt muuhun kuin nostamaan jalat ylös ja vain olemaan. Nukkumattikin tuli kylään jo paljon ennen kuin yleensä lauantai-iltaisin.

20190727_100024.jpg

Kopparnäs coast trail oli kaikin puolin oikein mukava kokemus. Tapahtuma oli kooltaan sopivan pieni, mutta osallistujia oli kuitenkin sen verran, että ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Tapahtumapaikkana toiminut ranta oli todella kaunis ja oli hienoa huomata, että onnistuneen juoksutapahtuman aikaansaamiseen ei tarvita suihkuja, vesivessoja ja markkinakojuja. Eikä haitannut, vaikka äänentoistolaitteet olivat ottaneet lopputilin meidän lenkin aikana. Reitti oli hienosti merkattu ja maisemat kuin postikorteista. Kaikki toimitsijat parkkipaikalta juomapisteille olivat avuliaita ja hyvällä huumorilla varustettuja yksilöitä. Ihan huippupäivä hienossa tapahtumassa! Jos mietitte ensi kesälle jotain tapahtumaa, niin Kopparnäs coast trailille voin sanoa, että #ehdottomastijatkoon!

20190727_095810.jpg

Loppuun vielä ammattilaisten ottamia kuvia matkan varrelta.

Coast trail 1
Kuvaaja: Jari Tomminen
Coast trail 2
Kuvaaja: Jari Tomminen
coast trail 3
Kuvaaja: Jari Tomminen
coast trail 4
Kuvaaja: Jari Tomminen
coast trail 2_1
Kuvaaja: Johanna Olli

1 vastaus artikkeliin “Kopparnäs Coast Trail 2019”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s